UUSI JÄRJETÖN

Tervehdys vain niin järjellisille kuin järkeä vaillakin oleville!

Kirjoitin jokin aika sitten omaan blogiini pitkähkön vuodatuksen siitä, mitä atopia ja atoopikkona eläminen minulle merkitsee. Varmaankin tästä syystä sain kutsun tulla kirjoittamaan tätä blogia, ja oikein hyvä niin. Mietinkin jo, että pitäisikö Raivoa rakkautta muuttaa Raivoksi raapimiseksi, kun sittemmin on tehnyt mieli jatkuvasti raportoida ihon kunnosta ja muusta vastaavasta...

Tänne tulen kuitenkin hiukan aralla mielellä, luettuani muiden kirjoituksia. Taidan olla onnekkaammassa asemassa, vaikka välillä minullakin on ollut todella huonoja kausia, ensimmäisen kerran ylppärikeväänä 1995, sitten amk:sta valmistumisen jälkeen 2001, myös keväällä, jatkuen siitä seuraavaan syksyyn. Vuoden 2002 alusta olen toipunut ja koettanut hoitaa itseäni, ja jonkinlaista edistymistä lienee tapahtunut, vaikka jälleen häitä edeltävänä keväänä, 2003, oli todella vaikeaa.

Nyt, juuri tällä hetkellä olen aika tyytyväinen... Silti ns. normaalielämä on minustakin kaukana.

Joskus kauan aikaa sitten kirjoitin riemuissani, että olen taas kyennyt käyttämään sellaisia naisellisia kapistuksia kuin rintaliivejä. Noh, eipähän se ilo ollut pitkäaikainen. Syksyn tullessa olen joutunut tai saanut taas luopua niistä. Silti selkä on itse asiassa ollut paremmassa kunnossa kuin naama, varmaankin siksi, että olen erehtynyt läträämään naamaan liikaa kortisonia...

Ja siitähän syntyy kierre, iho tulee riippuvaiseksi kortisonista, vaatii päivittäisen annoksensa. Samaan aikaan kortisoni ohentaa jo ennestäänkin ohutta ihoa ja vaatii vieläkin enemmän kortisonia :/

Jatkoa seurannee...