LOHDUTTOMAN VALITUS

On tämä kuivuus ja valottomuus atoopikon iholle yhtä kestävää helvettiä. Rauhaa ei meinaa saada yöllä, ei päivällä. Kylmä on, mutta villa kutittaa. Ja kutittaa, vaikka ei mitään olisi päälläkään. Tuolin selkämykseen ei voi nojata, kun selän iho on auki. Hiustenlatvat ovat rasvaiset, kun voidetta pitää lisätä joka toinen tunti. Uskomatonta kuvitellakin, että on oikeasti ihmisiä, jota VOIVAT VAIN OLLA. Tuntematta kipua, tuntematta kutinaa, tuntematta ahdistavaa kiristystä kasvoilla, kun yrittää nauraa tai elehtiä liikkuvammin. Iho saattaa risahdella rikki. Eikä mikään auta.

PAKKOLOMA

Mieli kaipaa valoa, mutta iho hykertelee tyytyväisenä, kun pieni sadetihku kosteuttaa ilmaa ja ihohuokosia. Kaksivikkoinen aurinkolomamatka marraskuussa pitäisi olla pakollinen kaikille atoopikoille.

_

On mukavaa, että blogi on saanut uusia kirjoittajia lisää. Tervetuloa! Kaikenlaiset jutut ovat tarpeen, blogin tarkoitushan on osittain vertaistuellinen. Seuraava askel voisikin olla kortisoni-addiktoituneiden aa-ryhmä...

UUSI JÄRJETÖN

Tervehdys vain niin järjellisille kuin järkeä vaillakin oleville!

Kirjoitin jokin aika sitten omaan blogiini pitkähkön vuodatuksen siitä, mitä atopia ja atoopikkona eläminen minulle merkitsee. Varmaankin tästä syystä sain kutsun tulla kirjoittamaan tätä blogia, ja oikein hyvä niin. Mietinkin jo, että pitäisikö Raivoa rakkautta muuttaa Raivoksi raapimiseksi, kun sittemmin on tehnyt mieli jatkuvasti raportoida ihon kunnosta ja muusta vastaavasta...

Tänne tulen kuitenkin hiukan aralla mielellä, luettuani muiden kirjoituksia. Taidan olla onnekkaammassa asemassa, vaikka välillä minullakin on ollut todella huonoja kausia, ensimmäisen kerran ylppärikeväänä 1995, sitten amk:sta valmistumisen jälkeen 2001, myös keväällä, jatkuen siitä seuraavaan syksyyn. Vuoden 2002 alusta olen toipunut ja koettanut hoitaa itseäni, ja jonkinlaista edistymistä lienee tapahtunut, vaikka jälleen häitä edeltävänä keväänä, 2003, oli todella vaikeaa.

Nyt, juuri tällä hetkellä olen aika tyytyväinen... Silti ns. normaalielämä on minustakin kaukana.

Joskus kauan aikaa sitten kirjoitin riemuissani, että olen taas kyennyt käyttämään sellaisia naisellisia kapistuksia kuin rintaliivejä. Noh, eipähän se ilo ollut pitkäaikainen. Syksyn tullessa olen joutunut tai saanut taas luopua niistä. Silti selkä on itse asiassa ollut paremmassa kunnossa kuin naama, varmaankin siksi, että olen erehtynyt läträämään naamaan liikaa kortisonia...

Ja siitähän syntyy kierre, iho tulee riippuvaiseksi kortisonista, vaatii päivittäisen annoksensa. Samaan aikaan kortisoni ohentaa jo ennestäänkin ohutta ihoa ja vaatii vieläkin enemmän kortisonia :/

Jatkoa seurannee...