"OLET PARANTUNUT"

Laskeudun makuulle ja alan odottaa antibiootin vaikutusta. Ikään kuin kuulisin rasahduksia sen syöksyessä kohti balteeritulehdusta ja iskiessä siihen armottomat aseensa. On kulunut vuosia kun viimeksi söin lääkekuurin. Olen joutunut elämäni aikaan syömään niin paljon raskasta medikaattia aina siklosporiinista lähtien, että jätän väliin kaiken sellaisen, jotka on mahdollista hoitaa paikallisemmin. Tällä kertaa vierailu Ihopisteessä sai vakuuttumaan, etteivät paikallishoidot riitä.

Makaan ja odotan, että hiukseni alkavat irrota päästä ja vatsani turvota. Leukaani on sivelty rikkiä ja se haisee samalta kuin sairaalan käytävät.
"Bakteeritulehdukselle on annettava kova isku", minulle sanottiin. "Hoito ei saa loppua kesken ja vaikuttavan aineen pitää olla riittävän korkeissa pitoisuuksissa, että se toimii."

Kunpa atopian kanssa olisi yhtä helppoa. Otat vain lääkkeen, odotat, että se vaikuttaa, ja tulet terveeksi. Olet parantunut, olet terve.
Ummistan silmäni, kuuntelen rasahduksia ja vaivun uneen mantran kaikuessa. Olet parantunut, olet terve, olet parantunut, olet terve...