SILMIINPISTÄVÄ ONGELMA

Kirjoittelussa on ollut pitkä tauko - ymmärrettävästä syystä. Sydämen täyteydestä suu puhuu, ja kesällä kun iho oli paremmassa kunnossa, oli muut asiat mielessä. Mutta ei hätää, kyllä kuivuus jo koittaa...

Parin viikon ajan olen taistellut silmäluomien ja silmien kuivumisen kanssa. Juon nykyisin neljä litraa päivässä vettä, ja lisäksi olen rasvaillut silmänympärysihoa tunnin parin välein. Tuloksena se, että yön aikana iho ehtii kuivua, todennäköisesti raavin tai hankaan ja aamulla silmäluomet ovat turvonneet, punoittavat ja hilseilevät. Varsinkin oikea yläluomi on kipeä, juonteen kohta on yhtä haavaa, joka ei parane...

Vaikeutena on sekin, että oikein mikään rasva ei tunnu sopivalta. Tavallisesti käytän A-vitamiinivoidetta ja tarpeen mukaan päälle punaista Bepanthenia. Lisäksi joutuu liian usein pistämään kortisonia liian lähelle, ja Protopicia olen yrittänyt käyttää sen sijaan ja sen ohella. Varsinkin Protopic tuntuu toisaalta liian rasvaiselta, jolloin se ei imeydy ja saa aikaan kutinaa, ja toisaalta hetken päästä rasvasta ei ole enää jälkeäkään, vaan iho on aivan rutikuiva. Aarrgghh!

Kävin tilaamassa lääkäriajan YTHS:ltä maanantaina, haluaisin näet valohoitoon. Seuraava vapaa aika oli 13.11. ! Kun selitin tädille tilanteen (joskin lyhyemmin), hän vain ilmeettömästi sanoi, että jos et pärjää, tule akuuttiajoille aamulla.

Jos en pärjää? Mistä minä tiedän, milloin en pärjää? Onhan tässä kärsitty jo vuositolkulla - kuinka huonoon kuntoon ihon pitää mennä, ettei pärjää? Se on niin suhteellista. Edellinen ihotautilääkäri ei osannut edes selittää, missä kunnossa ja millainen ihon pitää olla, että valohoito on paikallaan. Mitenkäs minä maallikko sitten tiedän, milloin pärjään ihon kanssa, milloin en? Vai luuleeko täti, että huvikseni tulin varaamaan lääkäriaikaa???

Niin että kai tässä sitten vain kärsitään sinne kolmanteentoista päivään asti. Jospa ihosta olisi vielä jotain jäljellä silloin.