HOIDA POIS

Eteläisen Suomen atopiayhdistyksen jäsenkirje alkaa puheenjohtajan (syystäkin) närkästyneellä lainauksella:

"..lainaan tervehdyksessäni heti alkuun siekailematta Hyvä Terveys -lehteä, joka otsikoi: Tunnista ihottumasi ja hoida pois! Niin että uskothan sinä, että hoitamalla se lähtee pois se ihottuma, älä siinä turhaan kärvistele, vaan hoida sitä.
!
Kuten me atoopikot tiedämme, ihon säännöllinen hoito on edes jokseenkin siedettävän elämän a ja o. Ihon kunto toki vaihtelee, mutta kokonaan sitä ei voi unohtaa hyvinäkään aikoina."

Vielä puuttuisi, että Suomessakin alettaisiin tehdä tälläisiä listoja. Jäsenkirje muistuttaa tutustumiskäynnistä Hgin Suolahuoneelle 6.2., jossa jokaisella on mahdollisuus kokeilla suolahuonetta 4 hengen ryhmissä. Myös Atopialapsiperheviikonloppu on järjestetty Espoossa ajankohtaan 25.-26.2. Lisätietoja molemmista tapahtumista osoitteesta etelainen©atopialiitto.fi.

NIVELET MAITOHAPOILLA

Pakkanen vei ihon todella kovalle koetukselle. Koska olin nyrhinyt kynnet aivan lyhyiksi, oli raavittava sormenpäillä. Nivelet ovat yhä hervottomat ja maitohapoilla. Reisissä on molemmin puolin niin kauhean näköiset mustelmat, että kukaan ei uskoisi jos kertoisin saaneeni ne aikaan itse pelkällä raapimisella.

Keksin kuivasta huoneilmasta kuitenkin yhden hyvän puolen: kun rasvaa ihoa, ei tarvitse odottaa kuin muutama minuutti, kun voide on jo imeytynyt. Tavallisesti pitää aina värjötellä kylmissään, kun rasvaiselle iholle vaatteiden pukeminen on niin epämiellyttävää.

LOHDUTTOMUUS

Jo kolme antihistamiinitablettia takana tälle päivälle. Leikkaan kynnet niin lyhyeksi kun saan, etten saisi raavittua ihoa enempää rikki. Käyn suihkussa ja voitelen koko kropan. Levitän kortisonia kasvoille, kaulaan, selkään ja käsivarsiin. Otan Ataraxia yliannostuksen ja hytisen paikallani. Hikoilua tulee välttää viimeiseen asti, koska se on pahinta, mitä iholle voi tehdä. Mutta koska iho on auki, ei se pidä lämpöä yhtään ja laittaa siksi palelemaan kaiken aikaa. Nukkumaan en uskalla mennä, koska kammoan niitä tuskan hetkiä keskellä yötä, kun parin tunnin yöunen jälkeen herää raapimaan, kun kutinaa ei lopeta mitään. Olen väsynyt ja tunnen, kuinka iho tarvitsisi lepoa. Itken lohduttomasti. Tätä kutinaa ei pysäytä mikään. Mietin mielessäni, mitä olen tehnyt tämän kärsimyksen ansaitakseni. Ikään kuin atopia olisi seuraamusta jostakin teosta. Kärsimyksen äärellä järki sumentuu. Itku tulee sykäyksissä, puuskittain. Silmät katsovat hätääntyneenä ei-mihinkään - kuinka kauan tätä taas jatkuu? Koska väsyn niin paljon, että päätän riistää itseltäni hengen saadakseni rauhan?

KARBAMID

Aamulla laitoin selkään Eucerinin "Foot Creamiksi" nimettyä voidetta, jossa on karbamidiä 10%. Muistan hoitajan kertoneen Ihopisteessä, että voidetta ei kannata käyttää terveelle iholle, eikä etenkään kasvoille. Vaikuttava urea nimittäin kiihdyttää ihosolujen uusiutumista, ja aiheuttaa näin terveelle iholle käytettynä ylimääräistä hilseilyä. Selän iho oli sen verran auki, että päätin ottaa näytteenä saamani tuubin käyttöön.
Taivaallinen kirvely alkoi selässä ja lopetti kutinan. Terveihoinen tuskin ymmärtää sitä helvettiä, minkä jatkuva kutina aiheuttaa. Monilla atoopikoilla onkin masokistisia tapoja esim. polttaa ihoaan kuumalla vedellä tai hiustenkuivaajalla. Kipu on kutinaa parempi vaihtoehto. Huono puoli noissa "välineissä" on se, että molemmat kuivattavat ihoa entisestään. Karbamid-voide auttoi asiaa tässä, haju sen sijaan oli aika kauhea.

Illalla suihkussa käytyäni päätin "kukistaa ihottuman". Keinoksi valitsin Takrolimus-voiteen, joka on uusi, kortisonin rinnalle, kehitetty vaseliinipohjainen voide. Atoopikot tietävät, että Kelan 50%:n alennuksen saa vain B-todistuksella, jonka kirjoittaa oma lääkäri. Nyt istun koneen äärellä puuvillahanskat käsissä ja odottelen, että voide imeytyisi edes hieman. Kun on yltä päältä paksun rasvan peitossa, tuntuu vaatteiden päällepukeminen epämiellyttävältä.

PAINAJAINEN

Näin iho-painajaista. Valtava streptokokkiviljelmä oli tullut rintaani yhdessä yössä. Kellertävistä kuplista singahteli nesteroiskeita peiliin, kun puristin muutaman rikki. Oli keskikesä, helle pahimmillaan, ja olin kauhuissani.

Aamulla heräsin hikisenä ja nahkeana. Aloitin perusrasvauksen, ennen kuin iho alkaisi taas kiristää niin, ettei suutaan pystyisi liikuttaa. Vihaan atopiaa. Vihaan tätä oloa.